Helsinki Pride -viikko on käynnissä, ja kiireisen työviikon keskellä tunnen painetta kirjoittaa aiheesta minäkin. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat nimittäin paitsi monimuotoisia, tärkeitä ja iloisia, myös poliittisia ja yhteiskunnallisia asioita – ja näin ollen mahdollisia vallankäytön välineitä. Jotta jokainen voisi keskittyä omasta seksuaalisuudestaan iloitsemiseen, eikä joutuisi pelkäämään, häpeämään tai muuten kärsimään hankalista luokitteluista, liikkeitä kuten Pride tai #metoo toden totta vielä tarvitaan.
Puhun nyt rohkeasti omasta ja Huldin puolesta – meillä Huldilla nimittäin ollaan sitä mieltä, että jokainen voi olla juuri sellainen kuin sattuu olemaan.
Olen seurannut onnesta hykerrellen omien teini-ikäisten lasteni ja heidän elämänpiirinsä edistyksellisyyttä, mitä tulee tunteiden käsittelyyn, itsetuntemukseen, suvaitsevaisuuteen sekä maailmankuvan laaja-alaisuuteen. Jos he edustavat tulevaisuutta, tulevaisuus on hyvissä käsissä.
On nimittäin niin, että binäärisen luokittelun ajat ovat ohi. Nykyään jokainen saa olla omanlaisensa, ja tulla sellaisena hyväksytyksi. Ei ole kenenkään asia luokitella toista – oli luokittelu sitten akselilla mies – nainen tai homo – hetero – tai mitä muuta tahansa. Hämmästyksekseni nuorison parissa on tapana kunnioittaa ja arvostaa yksilöllisiä inhimillisiä ominaisuuksia jokaisessa meissä, oletettuun sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen ripustautumatta: herkkyyttä, vahvuutta, pehmeyttä, rohkeutta, kovuutta, sulkeutuneisuutta, avoimuutta, ujoutta, ja niin edelleen. Jäykkien sukupuolinormien määräämien ominaisuuksien toteuttamisen sijaan nykyihmistä arvioidaan sen mukaan, miten hyvin he tuntevat itsensä ja tulevat omien ominaisuuksiensa kanssa toimeen. Tämä on nimittäin määräävä tekijä siinä, miten hyvin he suvaitsevat, arvostavat sekä kunnioittavat muita ihmisiä ympärillään.
Toisten ihmisten tuomitseminen ja moittiminen kertoo aina ensimmäisenä asioita arvostelijasta itsestään. Usein halveksimme toisissa juurikin niitä ominaisuuksia, joita emme voi sietää itsessämme.
Toivotan Pride -viikon kunniaksi jokaiselle suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Harjoittelun voi aloittaa omasta itsestä: minkälainen olen, mistä tykkään, minkälaiseksi minua luokitellaan? Rajaako tämä luokittelu omaa elämääni, rajoitanko sitä itse, rajoittavatko muut? Olenko vapaa toteuttamaan itseäni ja minuuttani?
Claes Anderssonin sanoin: jokaisen on syytä päästä yhteyteen pimeimpienkin puoliensa kanssa. Tämä pätee myös seksuaalisuuteen, vaikka ei pimeää olisikaan: jokaisen on hyvä tutkiskella omaa itseään ja ymmärtää minkälainen todella on – ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena. Pohdiskelun seurauksista hyötyvät kaikki. Oma itsetuntemus lisääntyy ja elämä eheytyy – ja tarve muiden tuomitsemiseen vähenee.
Veera Sylvius
Vice President, Global Growth
Huld