Perinteisesti Suomessa valmistetaan suuria ja raskaita tuotteita, jotka koostuvat suuresta määrästä komponentteja. Näiden tuotteiden komponentitkin voivat olla suuria ja tehtaiden läpimenoaikoja nopeuttaakseen tuotannonsuunnittelu järjestää loppukokoonpanon mahdollisimman valmiiksi tehdyistä kokonaisuuksista. Tällöin kokoonpanolinjalla on käsiteltävänä yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia, joiden painossa ja painopisteessä on yksilökohtaista variaatiota johtuen suomalaisille valmistajille tyypillisestä massaräätälöinnistä.
Ihmisen oma nostokyky on rajallinen. Etenkin nosto ja kierto yhdistelmällä aiheutetaan pienelläkin kuormalla helposti selkävaivoja. Lisäksi nostokyvyn rajalla toimittaessa tuotteet altistuvat kolhuille ja muutenkin rajulle käsittelylle. Sekä selkävaivoista että tuotekolhuista seuraa valmistajalle turhia kuluja esimerkiksi sairaslomien, sairaseläkkeiden, osien korjauskulujen tai korvaavien osien odottelun muodossa. Näiden välttämiseksi käytetään kappaleiden käsittelyyn apulaitteita, kuten nostureita. Nosturi itsessään ei kuitenkaan vielä riitä, jollei sitä saada kiinnitettyä siirrettävään tuotteeseen. Tarvitaan siis nostoapuväline, joka voidaan ripustaa nosturin koukkuun ja kiinnittää nostettavan kokonaisuuden nostopisteisiin, mahdollistaen näin sen liikuttelun haluttuun paikkaan.
Kuten kokoonpanoaika muutenkin, on nostaminen nähtävä investointina, vaikka nostaminen ei itsessään tuottavaa aikaa olekaan. Ilman investointia ei synny lisäarvoa, mutta pienemmällä investoinnilla pystytään joskus saamaan sama lisäarvo ja tämähän on tuottavuuden optimointia helpoimmillaan. Käytännössä hyvin suunnittelulla nostoapuvälineellä pystytään lyhentämään nostoon hukattavaa aikaa. Samalla suunnittelussa on huolehdittava, että nostossa säilyy ehjänä niin nostettava tuote, lähiympäristö kuin nostoon osallistuva henkilöstö.
Onneksi nämä vaatimukset eivät ole täysin ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi helppokäyttöisyys on tyypillinen ominaisuus, joka parantaa sekä noston turvallisuutta että tuottavuutta. Jos nostoapuvälinettä pystyy käyttämään ilman erillisiä työkaluja kuten ruuvivääntimiä ja tikapuita, on käyttö aina helpompaa ja turvallisempaa. Mikäli nostopisteen paikkaa pystyy säätämään suhteessa kiinnityspisteeseen irrottamatta osia, säästetään paljon aikaa noston alkuvaiheessa. Helppokäyttöisen nostoapuvälineen käyttöön ei pitäisi tarvita monen minuutin perehdytystä eikä siihen saisi kuulua tarpeettomia huollettavia kohteita.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että tuottavin nostoapuväline on se, joka voidaan jättää valmistamatta. Tähän tilanteeseen voidaan päästä, jos tuotteen valmistus suunnitellaan tuotesuunnittelun kanssa rinnan, jolloin nostamiseen tarvittavat tartuntapisteet voidaan integroida tuotteen muihin ominaisuuksiin. Toinen lähes yhtä hyvä ratkaisu on yleiskäyttöiset nostoapuvälineet, joilla voidaan esimerkiksi nostaa kaikki yhden kokoonpanovaiheen sisältämät osat. Tämä ei silti tarkoita, että tiettyyn tarkoitukseen suunnitellut nostoapuvälineet olisivat automaattisesti huono ratkaisu. Tietyissä tilanteissa voi olla taloudellisesti järkevää optimoida tuote suoraan tarkoitukseen sopivaksi ilman noston asettamia vaatimuksia, mutta tällöinkin nosto tulisi suunnitella tuotesuunnittelun kanssa rinnan.
-Ville Westerlund