Kustannustehokkuutta työntutkimuksen voimin

Työntutkimus on monesti oleellinen osa menetelmäsuunnittelua. Menetelmäsuunnittelun näkökulmasta työntutkimuksella saadaan määritettyä ja kategorisoitua työhön kulunut aika. Ajan kategorisoinnin myötä voidaan työ palastella esimerkiksi tuottavaan ja ei-tuottavaan työhön, koneaikaan tai vaikka häiriöaikaan. Ajankäytön kategorisoinnin lisäksi, työntutkimus tähtää kustannusten hallintaan, tehokkuuteen ja työajan vakioimiseen. Työnmittaus on paljon muutakin kuin pelkän työhön kulutetun ajan ottamista sekuntikellolla. Työnmittaustapoja on useita; normaaliaikatutkimus, ajankäyttötutkimus, havainnointitutkimus ja liikeaikatutkimus, joista tulisi tapauskohtaisesti valita soveltuvin. Mittauksen perusteella saadaan tieto, mitkä flow:n vaiheet kuluttavat eniten aikaa. Ajan mittaamisen yksikkökään ei edes aina ole sekunti, vaan siihen voidaan tarpeen mukaan käyttää myös tarkempia yksiköitä kuten, TMU (time measurement unit) joka on 0,036 sekuntia.

Aika on rahaa…

Vanha sanonta pitää tässä tapauksessa hyvin paikkansa. Työntutkimuksen hyödyt niin menetelmäsuunnittelulle kuin prosessikehityksellekin ovat kiistattomia. Näin saadaan selville prosessin kipupisteet ja potentiaalisimmat kehityskohteet, jolloin investoinnit osataan ohjata sinne, missä niistä saadaan paras tuotto. Lopputuloksen kannalta on oleellista tehdä tutkimus, niin ennen kuin jälkeenkin mahdollisten tuote- tai prosessimuutoksia. Teollisuuden ja tuotannon ulkopuolella työntutkimusta voidaan hyödyntää myös palveluliiketoiminnassa, kuvaamaan minkä tahansa työ tekemistä tehden siitä oivan työkalun myös palvelumuotoilulle. Maailmanlaajuisesti tätä onkin jo hyödynnetty jouduttamaan mm. työnkulkua terveydenhoidon alalla.

Töiden vakioajan määritys on erityisen tärkeää asennus- ja huoltoliiketoiminnalle. Siellä oikeaoppinen ja realistinen vakioajan määritys maksaa itsensä nopeasti takaisin, kustannustehokkuuden parantuessa työnsuunnittelun ja aikataulutuksen helpottuessa. Myös katteiden laskenta helpottuu ja ennen kaikkea katteettomien keikkojen tekeminen vähenee.

Suurimmat kompastuskivet tai virheet, joihin työnmittauksessa useimmiten törmään, ovat työnmittaaminen liian varhain tai joutuisuuden huomiotta jättäminen. Mikäli työnmittaus toteutetaan liian varhain, jolloin tekijä on harjaantumaton eli oppimiskäyränsä alussa, voidaan mitattua aikaa pitää kyseenalaisena. Harjaantumattomuudesta johtuen tekijä saattaa joutua katsomaan ohjeita normaalia enemmän tai suoritus on muuten epävarmaa. Vastoin yleistä käsitystä työnmittaamisella ei mitata yksittäisen tekijän suoritusta vaan pyritään määrittämään työn vaatima normaaliaika. Tällä tarkoitetaan aikaa joka tulisi olla kaikkien harjaantuneiden työntekijöiden saavutettavissa normaali olosuhteissa. Tällöin työsuorituksessa ei ole havaittavissa liiammin hidastelua tai kiirehtimistäkään. Toisin sanoen yksilöstä mitattu aika normalisoidaan joutuisuuden kertoimella, jolloin saadaan työn vaatima normaali aika.

Joutuisuuden määrittäminen sekä havainnointi ovat työntutkijan vastuulla ja kuuluu olennaisena osana työntutkijan ammattitaitoon. Tässä kohtaa työntutkimus tekee selvän pesäeron pelkkään ajan mittaamiseen.

^tN = Σ t_n + ^tkone

Marek Uschanov, Menetelmävelho