Ympäristönäkökulmat pakkaussuunnittelun silmin

Pakkaukset, erityisesti muoviset sellaiset, paistattelevat tällä hetkellä huonossa maineessa. Meillä pakkaustiimissä usein naureskellaankin että on siinä arvostus huipussaan kun suunnittelee pakkausjätettä työkseen. Työllämme on kuitenkin tuotteen ympäristökuormituksen kannalta tärkeä rooli: mikään ei kuormita ympäristöä samalla tavalla kuin laite, joka päätyy hävitykseen jo ennen ensimmäistä käyttökertaa. Ympäristön näkökulmasta tärkeimmät suunnittelun kohdat ovat materiaalin valinta, materiaalin käyttöä minimoiva suunnittelu ja logistiikkaoptimointi.

Materiaalin valinnassa suositaan helposti kierrätettäviä tai energiaksi hyödynnettäviä materiaaleja. Usein paras ratkaisu on kahden tai useamman materiaalin hyödyntäminen, jolloin pystytään yhdistämään materiaalien tärkeimmät ominaisuudet. Esimerkiksi solumuovirakenteisiin saadaan helposti jäykkyyttä pahvituilla. Tärkeää kuitenkin on ettei materiaaleja yhdistetä pysyvästi liimalla, koska silloin erottelu kierrätykseen jää loppupäässä helposti tekemättä. Yksi tapa vähentää materiaalinkulutusta on kiertopakkausten käyttö, jolloin tulee ottaa huomioon myös pakkauksen takaisin kiertäminen.

Joissain tapauksissa voimme olettaa että pakkaus ei tule päätymään asiallisen kierrätyksen piiriin. Tällaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi vaikeakulkuiseen maastoon asennettavat tuotteet ulkomaisilla markkinoilla. Vaikka asiallista hävittämistä kuinka vaadittaisiin, on liian sinisilmäistä olettaa, että näin aina tapahtuu. Tällöin materiaalivalinnoissa painotetaan kuitupohjaisuutta niin paljon kuin vaan mahdollista.

Muovien korvaamisesta puhutaan paljon, mutta tällä hetkellä täysin korvaavia materiaaleja ei ole vielä markkinoilla. Vaimentimina kuituvalokset (munakennot) ovat lisääntyneet viime vuosien aikana ja samalla niiden ominaisuudet ja ulkonäkö on parantunut, mutta myös niiden käytössä on omia haasteitaan. Kehitys kuitenkin käy kuumana ja tulevaisuudessa ehkä pääsemme hyödyntämään kuituvaahto- tai sienirihmastovaimentimia.

Materiaalinkäytöllisesti optimoitu pakkaus on sellainen, jossa lähes kaikki tuotteet pääsevät ehjänä perille. Jos laite hajoaa jo matkalla, on hyötyyn verrattu ympäristökuormitus ääretön, mutta täydellisen suojaavaan pakkaukseen ei kuitenkaan tule sortua. Aina välillä matkalla tapahtuu jotain katastrofaalista, eikä silloin mikään kohtuullinen suojaus riitä. Katastrofeja varten pakkausta ei tule ylimitoittaa, koska tällöin helposti 99% laitteista olisi ylipakattuja. Tärkeä osa pakkaussuunnittelua onkin määrittää tarvittava suojauksen taso, päättää miten sen toteutuminen todennetaan ja pyrkiä minimoimaan materiaali niin, että pysytään kuitenkin rajan paremmalla puolella.

Kuljetuksen aiheuttamia päästöjä pystytään vähentämään pakkauskoon ja rahdin optimoimisella. Tehokkaasti lavautuvat tuotepakkaukset ja täyteen lastattu kontti säästävät kustannusten lisäksi myös päästöjä.

Ympäristönäkökulmien huomioon ottaminen on kasvanut myös asiakkaidemme päätöksenteossa, ja pystymmekin arvioimaan ympäristöystävällisyyttä CO2 ekvivalenttien kautta materiaalien ja logistiikan osalta. Pakkauksen ympäristö- ja jäteasioiden todentamiseen laadimme asiakkaan halutessa EN 13427 mukaisen SoC:in. SoC on standardin EN 13427 dokumentti, jossa todennetaan pakkaus EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin 94/62/EC mukaiseksi. Dokumentissa otetaan kantaa pakkausmateriaalien määrän minimointiin, raskasmetallien ja vaarallisten aineiden jäämiin, kierrätettävyyteen ja kompostoitavuuteen, sekä pakkauksen uudelleenkäytettävyyteen sellaisenaan.

Vaikka tällä hetkellä tulevaisuuden ennustaminen on vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen haasteellista, on selvää että ympäristönäkökulma tulee korostumaan ajan kuluessa. Lainsäädännöllä tullaan rajaamaan pois haitallisia tai vaikeasti kierrätettäviä materiaaleja ja uusia ratkaisuja syntyy tilalle. Meidän tehtävämme Huldilla on tukea asiakkaitamme omissa ympäristöteoissaan ja sitä kautta luoda vihreämpää maailmaa.

Teksti: Johanna Paukkunen