Gardner on tutkimuksessaan tullut tulokseen, että kappalemääräisesti kaikkein eniten tulevat lisääntymään hyvin pientä datamäärää tarvitsevat IoT-laitteet. Kokonaisuudessaan 2020 voisi maailmalla olla 20 miljardia laitetta, joista valtaosa olisi yksittäistä asiaa, kuten käyttötunteja, lämpötilaa tai kosteutta seuraavia antureita. Uudet edulliset yhteystekniikat mahdollistavat sellaisten asioiden seurannan, jotka ovat kustannus- tai energiansyötöstä johtuen olleet aiemmin tavoittamattomissa.
Uudet yhteystekniikat, kuten NB IoT ja 5G ovat kuuma puheenaihe IoT-kehittäjien parissa. Uusien tekniikoiden lisäksi tarjolla ovat kaikki aikaisemmat matkapuhelinverkon variantit sekä tietysti muut yhteystavat, kuten wifi, Zigbee, Sigfox, Lora muutamia mainitakseni. Valinnan vaikeus saattaa yllättää varomattoman suunnittelijan.
IoT-laitteen yhteysmenetelmä ratkeaa, kun tiedetään, millaista informaatiota halutaan kohteesta kerätä ja millainen asennuspaikka on. Kun datan määrä ja frekvenssi on tunnettu sekä tunnetaan kohteen muut ominaisuudet, voidaan helposti katsoa, mitkä tarjolla olevista tekniikoista täyttää vaatimukset. Yhteydeltä vaaditaan täysin erilaista ominaisuutta, jos se yli siirretään videokuvaa tai se vain kertoo jonkin kytkimen asentoa. Latenssissa taas vaikkapa huoneen lämpötilamittaus ja palohälytys vaativat hyvin erilaista vasteaikaa.
Liiketoiminnan tulee olla ensisijainen ajuri kehitettäessä uusia laitteita. Laitteista saatavan informaation tulee tarjota jotain sellaista, jolla voidaan nykyisiä toimintamalleja muuttaa tai parantaa. Esimerkiksi NB IoT -tekniikka mahdollistaa rakennuselementtien kosteusseurannan tai yksinkertaisten laitteiden käytön seurannan. Tällainen tieto mahdollistaa vaikkapa huoltotoiminnan muutoksen. Jos asiaa lähestyy siten, että ensin päätetään, että halutaan tehdä IoT-laite, joka käyttää LTE CAT M1-tekniikkaa, saadaan laaja joukko rajoitteita, jotka saattavat estää liiketoiminnan kehityksen.
On itsestään selvää, että IoT-kehityksen tulee kulkea liiketoiminta edellä, mutta se tuntuu kuitenkin säännöllisesti unohtuvan. Olen useasti ollut keskusteluissa, joissa kehityshankkeessa hyvin alkuvaiheessa syvennytään yksittäisen tekniikan valintaan ilman, että on tarkkaa käsitystä, mitä laitteella halutaan saavuttaa. Toisaalta aina kun on tiedossa, mitä tulee saavuttaa, saadaan hyvin nopeasti rajattua mahdolliset teknologia, joita voidaan kyseisessä kohteessa soveltaa.
Teksti: Lassi Sutela