Jakaja, verenimijä vai laskelmoija?

Käyttäytyminen on itsestämme ulospäin näkyvä kokonaisuus, jolla ilmennämme omaa persoonaamme, vahvuuksia, arvoja, keskeneräisyyttä aivan yhtä lailla kuin omaa asemaamme yhteisössämme. Monenlaista viheltäjää työyhteisöön mahtuu ja se tekeekin yhteisestä elämästä mielenkiintoista ja toisinaan myös haastavaa.

Oletko koskaan istunut alas ja miettinyt minkälaisten ihmisten kanssa toimit päivittäin? Koostuuko työyhteisösi ihmisistä, jotka hoitavat omat asiansa, kunnioittavat työaikaasi ja luottavat siihen, että hoidat omat työsi? Onko työyhteisössäsi luontevaa pyytää ja saada apua, kun sitä tarvitaan ideoiden pallotteluun tai ongelmien ratkaisemiseksi?

Luin muutama vuosi sitten Adam Grantin artikkelin In the Company of Givers and Takers. Aihe puhutteli ja jäi mieleeni. Kaikille lienee selvää, että olemme erilaisia eikä ole tarkoituksenmukaista arvottaa toista paremmaksi kuin toista – käyttäytyminen on myös tilannesidonnaista. Meitä ihmisiä luokitellaan eri tavoin eri lokeroihin. Grantia mukaillen minäkin jaottelen työelämän pakertajat kolmeen arkkityyppiin jakajiin, verenimijiin ja laskelmoijiin.

Tunnistatko heitä ympärilläsi?

Toisinaan on ilo törmätä ihmisiin, jotka pursuavat iloa ja energiaa, ja heillä on aina aikaa auttaa ja pallotella ratkaisuehdotusta. He haluavat auttaa ja jakaa myös omaa osaamistaan muille auttaakseen toisia eteenpäin ja onnistumaan. Ihania tyyppejä nämä jakajat, joita erityisesti organisaation verenimijät rakastavat. Kiltit lähtevät toimistolta viimeisinä, vastailevat meileihin iltamyöhään ja ennen pitkää uupuvat, kun omat työt kasaantuvat. Mielestäni kiltteys on aina kaunista, mutta sen hintana ei saa olla uupuminen ja hyväksikäytetyksi tuleminen. Ympäristö, joka ei osaa arvostaa kiltteyttä ei ansaitse sitä.

Verenimijä on valmis ottamaan ”jakajasta” kaiken irti, teettämään myös omat työt hänellä ja ennen kaikkea kertomaan mitä ja miten asiat tulisi tehdä. Oma etu ajaa yhteisen edun edelle. Mikään ei koskaan riitä ja kaikki ei ole tarpeeksi paljon. Kunnia onnistumisesta ja oman KPI:n saavuttamisesta kuuluu vain hänelle – sillä muiden tehtäväksi lankeaa edistää ja alistua hänen tavoitteensa alle. Hänelle ei ole olemassa ”meitä” vaan minä, häikäilemättä hän varastaa toisen idean ja esittää sen omanaan, korostaakseen itseään. Väitän, että ympäristö, joka sallii verenimijöiden toiminnan, on keskeneräinen ja epävarma omista arvoista.

Kolmas arkkityyppi on laskelmoija, joka auttaa, jos auttaminen on hänelle itselleenkin kannattavaa – hän elää vaihdantataloudessa, elämä on yhtä vaihtokauppaa ja oman työmäärän optimointia. Tyypillisesti hän pitää tiukkaa kirjaa siitä, mikä asia kuuluu kenenkin rooliin ja tehtävälistalle. Hän ei vahingossakaan tee palvelusta toiselle, vaan jokainen teko tulee maksaa takaisin. Prosessi on hänen toimintansa tuki ja turva, johon voi tarvittaessa nojata ja pyöritellä tuskastuneena päätään, kun sitä ei noudateta. Optimoijaa voi ajaa oma/yksikön/yrityksen etu – hän voi olla lojaali kaikille noille. Raskaaksi laskelmoijan kanssa toimimisen voi tehdä jatkuva tietoisuus siitä, että olet hänelle jotain velkaa, vähintäänkin kiitollisuudenvelassa – jos hän sinua auttoi. On eri asia tehdä vastapalvelus asiassa, jossa koet aidosti voivasi tuoda lisäarvoa toiselle kuin vain sen takia, että on sinun vuorosi maksaa saamasi palvelus takaisin.

Oma tyylisi?

Onneksi elämässä äärimmäisen harvoin tapaa henkilöä, joka edustaisi tyylipuhtaasti vain yhtä mainituista arkkityypeistä. Rajanveto on tarpeetonta ja mahdotontakin; jos jakaja keskittyy omaan tekemiseensä toisten auttamisen sijaan, voidaan tämä muutos tulkita ympäristön toimesta laskelmoivaksi käyttäytymiseksi. Puhumattakaan siitä, että katselemme ja arvioimme toisten käyttäytymistä aina omien ”lasiemme” läpi. Minun lasien läpi tarkasteltuna työyhteisömme vallitsevat käyttäytymistavat ovat välittäminen, jakaminen ja auttaminen.

Tunnistatko hallitsevat piirteet omassa käyttäytymisessäsi mainituista arkkityypeistä? Mikäli et, kollegasi varmasti tunnistavat. Hae palautetta, pysähdy ja reflektoi tapaasi toimia, ja mieti, miten tilanteet yleensä sujuvat. Tutustu itseesi.

Teksti: Susanna Pirinen