Erilaisia tietojärjestelmiä on otettu käyttöön viimeisten vuosikymmenten aikana erilaisista syistä nopeasti ja paljon. Innovaatioita etsitään ja rahoitusta on tarjolla uusille ”ePalveluille” ja ”digiJärjestelmille”. Samaan aikaan vanhojen järjestelmien korjaus pyörii taka-alalla eikä ole yhtään niin mediaseksikästä. Uusien ja kekseliäiden ratkaisuiden avulla ei pysty tekemään arjesta helpompaa ja tehokkaampaa, mikäli ne eivät onnistu poistamaan jo olemassa olevien tietojärjestelmien hitautta, toimintamallien kankeutta tai sekavia käyttöliittymiä.
Usein kuulee puhuttavan, että tietojärjestelmä X:n käyttö on ihan kauheaa ja kuitataan perään, että ainahan nämä järjestelmät ovat tällaisia. Tietojärjestelmien aiheuttamien harmien kuvaaminen ja yksilöinti ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Siihen kannattaa käyttää asiantuntijaa. Kohtuullisen kevyellä empiirisellä tutkimusasetelmalla voidaan saada selville tietojärjestelmän kipupisteet ja järjestää ne tärkeysjärjestykseen. Kipupisteiden systemaattinen tarkastelu ja sopivien menetelmien valinta auttavat löytämään kattavasti oikeat asiat, joihin kannattaa puuttua käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Kun tiedetään syvällisesti, mikä aiheuttaa ongelmia ja mikä ei, voidaan keskittyä helposti olennaisten asioiden korjaamiseen ja saada pienelläkin investoinnilla aikaan isot säästöt.
On hassua ajatella, että joku joskus päätti säästää tunnin työssään tekemällä jonkun käyttöliittymän osan nopeasti sen sijaan, että olisi pysähtynyt hetkeksi puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja ja valitsemaan niistä käyttäjäläheisimmän. Kun käyttäjäkokemusta arvioidaan tarkemmin, tuon suunnittelussa tehdyn valinnan vaikutusten kokoluokka saattaa yllättää ja kostautua vuosien päästä yllättävinä useiden miljoonien kustannuksina. Eurojen lisäksi yksittäinen käyttäjäkokemusongelma voi pahimmillaan alentaa työssä viihtymistä, ergonomiaa ja kaipuuta kivikirveiden yksinkertaiseen maailmaan, kun käyttäjät kerta toisensa jälkeen jumittavat saman valinnan kanssa jokaisena työpäivänään.
Teksti: Sara Norja