Dead Huldians – keitä he ovat? Mikä on tarina nimen takana? Ja mitä tällä kaikella on tekemistä rikkinäisen renkaan kanssa moottoritiellä? Jatka lukemista, niin saat tietää.
Moro Siili & Spiikki! Kertokaa meille, mikä on Dead Huldians?
Dead Huldians on rockia soittava bilebändi, joka koostuu tamperelaisista, musiikkirintamalla enemmän ja vähemmän taituroineista Huldiaaneista. Bändissä on hyvä, letkeä fiilis ja tekemisen meininki. Keikoille pyrimme valikoimaan oman raskaan musamaun mukaan biisejä, joita muutkin jaksaisivat kuunnella.
Koska rokkistarana oleminen ei ole päivätyömme, yhteisten treeniaikojen löytäminen osoittautuu välillä haastavaksi tehtäväksi. Muutoin me tappelemme huomattavasti vähemmän, kuin muut rockbändit yleensä.
Mistä idea bändistä on saanut alkunsa?
Olemme kaikki olleet musikaalisia ja soittaneet erilaisissa bändeissä lapsesta saakka – toisilla on bänditaustaa jopa levyttäneissä ja laajemminkin keikkailleissa kokoonpanoissa. Siilille lauluhommat ovat tuoreemmat, mutta esimerkiksi erityisvirtuoosi Juhalta lähtee ääntä basson lisäksi kitarasta, kosketinsoittimista sekä trumpetista!
Yhdessä soittaminen oli ollut kahvihuonepuheenaihe jo pidempään. Vihdoin pikkujouluissa Helsingissä vuonna 2019 päätettiin, että käydään kevään aikana soittelemassa ja kokeilemassa, miten homma toimii. Kesällä 2020 aloimme treenaamaan aktiivisemmin, tähtäimessä saman vuoden pikkujoulut. Sama toistui vielä pikkujouluissa 2021, jotka muuten soitettiin Finlandia-talossa Helsingissä ja joka oli ehdottomasti kovin vetomme tähän mennessä. Puitteet, soundi ja yleisön meininki – kaikki olivat kohdallaan.
Tämä kiinnostaa eniten – paljastakaa tarina bändin nimen takaa?
Klassinen erehdys, eli kirjoitusvirhe, joka sattui, kun toimitusjohtajamme lähestyi meitä työntekijöitä joka kuukausi ilmestyneessä viestissään. Tavanomaisesti tuo viesti alkoi aina sanoilla “Dear Huldians”, mutta tällä kertaa aloitussanoiksi oli lipsahtanut “Dead Huldians”.
Bänditouhut olivat tuolloin hyvin alkuvaiheessa, eikä sopivaa nimeä ollut vielä keksitty. Toimarin kirjoitusvirhe jäi naurattamaan sen verran pitkään, että päivän lopussa treeneissä ymmärsimme, että hei – tässähän se nyt sitten on. Ja sillä on menty.
Kiitoksena bändin nimen keksimisestä nimesimme ensimmäisen keikan yhteydessä toimitusjohtajan bändimme kuudenneksi jäseneksi ja ojensimme hänelle työpaikan katossa olleen bändin paidan.
Jäsenet: Siili (laulu), Spiikki (kitara), Tommi (liidikitara) Juha (basso, koskettimet) ja Jonne (rummut)
Perustamisvuosi: 2020
Kotipaikka: Tampere
Tyylilaji: Bilerock/Manserock
Esikuvat: Juice Leskinen, Dio & Iron Maiden
Julkaisitte toukokuussa kisabiisin Tampereella pelattavien miesten jääkiekon MM-kisojen kunniaksi. Kertokaa jotain biisistä?
Inspiraatio oli selkeä, lätkäbiisi tilattiin ja me totesimme, että manserockiahan sen täytyy olla. Biisin synty itsessään ei ollut tuskainen tie, vaikka sen lopullinen muoto eli paljon matkan varrella. Virtuoosimme Juha loi biisin rakenteen ja teki sävellyksen, Siili teki sanoitusta ja lopulta kappale keitettiin kasaan koko bändin voimin.
Biisi on muuten nauhoitettu treeniksellä itse, eli se ei ole varsinaista studiolaatua – mutta ehkä se on juuri se meidän soundi.
Mikä on ikimuistoisin tarina bändivuosilta?
Olimme soittamassa erään työntekijämme syntymäpäiväjuhlissa Saimaan rannalla. Homma sujui muuten hienosti ja henkilövahingoiltakin vältyttiin, joskin täpärästi. Paluumatkalla kuitenkin pakun ja peräkärryn kanssa motaria niellessä ryhdyttiin kuuntelemaan, että ihan kuin jotain kolisisi perässä. Lopulta Mikkelin kohdalla pysähdyttiin tankille ja päätettiin tarkastaa tilanne ja kyllä – peräkärryn, joka oli täynnä kalliita soittokamoja, toinen takapyörä oli hajalla.
Onneksemme naapurista löytyi eräskin autotarvikeliike, josta saatiin haettua sopivat varaosat. Kolmen miehen voimin yritimme parkkipaikalla ähertää uutta rengasta paikoilleen. Uudessa pyörässä laakerin paikalleen saamiseksi ollut osa ei kuitenkaan irronnut luovistakaan ratkaisuista huolimatta ja ideat alkoivat loppua kesken. Korjaamoita ei sunnuntaipäivänä ollut tietenkään auki, joten keksimme soittaa paikalliselle palokunnalle, jonne lopulta ajelimme rikkinäisen pyörän kanssa. Siellä saimme kärrin kasaan ja ei kun takaisin tien päälle. Kotiintulo vähän viivästyi.
Millaisia tulevaisuuden haaveita tai suunnitelmia Dead Huldiansilla on?
Samaan tapaan hauskan pidon merkeissä haluamme jatkaa soittelua. Emme kuvittele tekevämme maailmanvalloitusta, vaan jatkamme samalla matalalla profiililla ja tekemisen meiningillä. Oman biisin tekeminen oli hauskaa, joten ehkäpä jotain sellaista voi olla tulevaisuudessa luvassa. Ottakaa siis seurantaan Dead Huldians Youtubessa, sieltä löydätte uudet biisit, jos niitä syntyy.