Joulu lähestyy ja jouluiset askareet täyttävät arjen jokaisessa kodissa. Yksi joulun tärkeistä puuhista on tietysti pipareiden paistaminen. Tänä vuonna olen päättänyt tehdä piparkakun paiston ”tieteellisesti”, jotta piparkakkujen laatu on täydellinen. Tämä tarkoittaa, että piparkakut paistetaan ensin virtuaalisesti CFD:ssä ennen kuin todelliseen paistamiseen ryhdytään.
Mallinsin oman uunini, uuninpellin ja piparit riittävällä tarkkuudella. Uuni on kiertoilmauuni, jossa ilma kiertää takaosan puhaltimen kautta. Puhallin imee ilman väliritilän kautta ja puhaltaa sen sivuilta uunin sisään. Puhaltimen ympärillä on vastus, joka tuottaa uunin tarvitseman lämmön.
Todellisuudessa paistotapahtuma on ajasta riippuva, mutta tässä tapauksessa muutin paistoprosessin stationaariseksi eli ajasta riippumattomaksi. Piparien kosteuden haihtumisen ja paistumisen muutin pelkäksi latenttilämmön poistumiseksi. Uunin lämpötila on tieteellisessä kokeessani noin 200 °C.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, piparien lämpötila vaihtelee riippuen siitä, sijaitseeko pipari uunin etu- vai takaosassa. Vastaava tilanne todellisessa paistotilanteessa antaa samansuuntaisen tuloksen, joskin piparit takana keskellä eivät ole saaneet niin paljon lämpöä kuin laskentatulos näyttää (kts. kuva alla).
Eräs huomioitava seikka paistumisessa on pipareihin kohdistuva lämpövirta (kts. kuva yllä). Piparkakun yläpuolella lämpövirta on suurin oikealla keskellä (punainen alue), kun taas piparkakun alapuolella se on vasemmalla reunalla. Näitä voi säätää muuttamalla välilevyn muotoa, jotta konvektion ja säteilyn suhde on optimaalinen.
Ja miten niiden piparkakkujen paistossa sitten kävi… totesin, että helpoin ratkaisu on kääntää uunipelti puolessa välissä paistoa toisin päin.
Hyvää ja herkullista joulua!
Teksti: Tero Hietanen