Laitteiden kytkemistä verkkoon perustellaan usein sillä, että näin mahdollistetaan uusia liiketoimintamalleja. Suurin osa käyttökohteista on kuitenkin nykyisen toiminnan tehostamista. Jos vaikkapa jokainen tavara osaisi kertoa, missä se on, saataisiin etsimiseen käytetty aika vähennettyä murto-osaan.
On luonnonlaki, että tavarat ovat aina hukassa. Yrityksillä on monenlaista omaisuutta ja riippumatta siitä, ovatko ne tyhjiä laatikoita vai vaikkapa autoja, tuntuu kadonneita yksilöitä olevan aina. Erityisesti halvemmissa esineissä katoaminen itsessään ei ole niin suuri ongelma kuin tavaran etsiminen. Hukassa olevien tavaroiden etsiminen on kuitenkin aina turhaa työtä, ja sitä tehdään erilaisilla työmailla paljon.
Paikantamiseen on olemassa suuri joukko erilaisia tekniikoita aina RFID:stä satelliittipaikannukseen. GPS on luontainen valinta, mikäli kohde on yleensä ulkona. Huldilla on tehty onnistunut testaus menetelmällä, jossa GPS-paikannus on yhdistetty NB IoT-laitteeseen. Tällä yhdistelmällä saadaan laajalla alueella liikkuvan kohteen paikannus tehtyä hyvin pienellä virtabudjetilla.
Sisätiloihin GPS-signaali ei yllä, joten sisäpaikannukseen tulee käyttää muita tapoja. Bluetooth-beaconit ovat sisäpaikannuksessa tällä hetkellä suosituin tekniikka. Tällä menetelmällä saavutetaan myös korkeussuuntainen tieto, mikä pelkillä koordinaateilla ei onnistu riittävän tarkasti. Kerrostieto on hyvin tarpeellinen rakennusten sisällä.
Matkapuhelinverkkoa hyödyntävä paikannus on myös varteenotettava vaihtoehto. Verkkopaikannusta käytettäessä tulee valita yhteystapa, jolla saadaan paikka määriteltyä riittävällä tarkkuudella. NB IoT ei tyypillisesti mahdollista paikannusta kuin solutasolla, mikä saattaa tarkoittaa jopa kilometrien tarkkuutta. Huomattavasti parempaan tarkkuuteen pääsee perinteisemmillä 2G-, 3G- ja 4G -yhteyksien paikannusominaisuuksilla, joskin suurehkolla virrankulutuksella.
Käytön kannalta tärkein asia on oikean tiedon tarjoaminen sitä tarvitsevalle henkilölle. Tämä edellyttää toimivaa käyttöliittymää, josta näkee halutun tiedon. Käyttäjän näkökulmasta on ongelmallista, jos eri laitteita pitää tarkastella eri palveluista. Liitettäessä paikannus osaksi päivittäistä toimintaa tulee tietojärjestelmä suunnitella sellaiseksi, että käyttö on laitteen fyysistä etsintää helpompaa. Yhdistettävyys valittuun tietojärjestelmään on kriittinen valintaperuste valittaessa paikannuslaitteita, sillä useiden palveluiden käyttö työn tuoksinassa on kuolleena syntynyt ajatus.
Teksti: Lassi Sutela
Kuva: CC-BY-SA-4.0
