25.10.2017

Standardien mukainen suunnittelu

”Minkä standardin mukaan tämä tuote pitää suunnitella?”

Olen kuullut kysymyksen useaan kertaan, enkä koskaan ole pystynyt välittömästi antamaan tyhjentävää vastausta. Vastaukseni kysymykseen on yleensä: ”Se riippuu riskin arvioinnista ja direktiiveistä”. Tuotteen ei nimittäin tule, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, olla suoranaisesti minkään standardin mukainen. Euroopan talousalueella standardien käyttäminen on vapaaehtoista. Tuotteen tulee kylläkin täyttää direktiivien vaatimukset ja tuotteen suunnittelun tulee pohjautua riskin arviointiin. Näiden vaatimusten täyttämiseksi käytämme standardeja. Tuotetta ei useinkaan suunnitella yhden standardin mukaisesti, vaan suunnittelussa hyödynnetään useita standardeja kattamaan kaikki oleelliset vaatimukset.

Euroopan talousalueella tuotevaatimukset tulevat tuotetta koskevista direktiiveistä, joita löytyy jokaiselle tuotteelle käyttötarkoituksesta ja rakenteesta riippuen vaihteleva määrä. Valmistajan vastuulle on jätetty tuotetta koskevien vaatimukset tunnistaminen, mikä ei aina ole kovin yksinkertainen tehtävä jo siitä syystä, että yksittäiset valinnat voivat tuoda mukanaan uusia vaatimuksia. Esimerkkinä tästä voisi olla päätös toteuttaa tuotteessa tiedonsiirto kaapeliyhteyden sijaan langattomasti Bluetooth:n avulla. Tämä valinta tuo mukanaan radiolaitedirektiivin (2014/53/EU) vaatimukset vanhojen vaatimusten lisäksi. Täysin tyhjentävää listaa kaikista viranomaismääräyksistä en itse ole vielä löytänyt, mutta todella pitkälle päästään Euroopan unionin tuoteryhmälistan läpikäynnillä(1).

Kun vaatimukset ovat selvitetty, voidaan etsiä soveltuvia standardeja. Standardien käyttöä suunnitellessa on hyvä käydä ensin läpi kullekin direktiiville harmonisoitujen standardien lista(2). Muun muassa konedirektiiville, joka tulee usein kysymykseen teknologiateollisuuden tuotteissa, on kirjoitettu oma harmonisoitujen standardien jaottelu A-, B- ja C-tyypin standardeiksi.

A-tyypin standardit liittyvät riskin arviointiin ja koskevat kaikkia koneita. Tällä hetkellä tähän ryhmään kuuluu ainoastaan yksi standardi, ISO 12100, jonka avuksi on kirjoitettu opastava standardi ISO/TR 14121-2.

B-tyypin standardit ovat turvallisuuden standardeja, jotka koskevat erinäisiä turvallisuuden näkökohtia. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ergonomiaan liittyvät ihmisen kuormitettavuuden sallitut rajat, aukkojen suurimmat sallitut mitat kehonosan läpipääsyn estämiseksi ja kuuloon tai näköön perustuvien vaarasignaalien oikeaoppinen toteutus.

C-tyypin standardit ovat konekohtaisia standardeja, jotka koskevat ainoastaan tiettyjä yksittäisiä koneita. Tällaisia koneita ovat esimerkiksi tavara- ja henkilöhissit, ruiskuvalukoneet, kaivoskoneet, moottorisahat, nosturit ja sähköiset työkalut. Näistä standardeista löytyy hyvin yksityiskohtaisia suunnittelun arvoja, kuten raja-arvot tärkeille dimensioille, koneen mitoittavat voimat ja muut kuormitukset, sähköeristysten ja kotelointien mitoitusarvot ja turvakomponenttien valinta ja sijoittelu.

Mikäli koneelle löytyy sopiva harmonisoitu C-tyypin standardi, tulee standardien mukaisesta suunnittelusta hyvinkin suoraviivaista. Standardia soveltamalla saadaan ns. ”olettama vaatimustenmukaisuudesta”, eli koneen oletetaan täyttävän kaikki standardin kattamien kohtien vaatimukset riittävällä tasolla. C-tyypin standardeissa on tyypillisesti koneen riskit mietittynä valmiiksi ja näiden hallintaan tarvittavat B-tyypin standardit on listattu standardin ”velvoittavat viittaukset”-osioon. C-tyypin standardin mukaisella suunnittelulla valmistajan mietittäväksi jää ainoastaan standardin täydentäminen omalla riskin arvioinnilla, sekä näihin uusiin riskeihin liittyvillä B-tyypin standardeilla.

Mikäli C-tyypin standardia ei ole saatavilla, tulee suunnittelun pohjautua perusteelliseen riskin arviointiin, tarpeellisiin laskelmiin, analyyseihin, testeihin ja teknisiin eritelmiin. Riskin arviointi tulisi aina tehdä ISO 12100 ja ISO/TR 14121-2:n määrittämän prosessin mukaisesti, missä käydään läpi kaikki tuotteen elinkaaren vaiheet ja näihin liittyvät käyttötilanteet. Prosessin tuloksena saatuja riskejä voidaan hallita soveltamalla B-tyypin standardeja(3). Standardien mukainen suunnittelu on näin ollen pohjimmiltaan riskien hallintaa.